Return to site

YLISUURI ENNAKONPIDÄTYS

Verottaja aivan kuumana taas. Hiiltyminen voi joskus antaa energiaa ja terävöittää mieltä, mutta se voi myös sumentaa ajattelua – kuten nyt on taas kerran päässyt käymään. Kysymys on väitetyistä ennakonpidätyshuijauksesta. Merkillepantavaa on, että toistaiseksi ketään ei tiettävästi ole tällaisesta tuomittu. Liekö kuulusteltukaan ketään tai edes syytetty. Verottaja on vain ykskantaan päättänyt, että "uudentyyppisiä rikoksia" olisi tapahtunut.

Kysymys on ensinnäkin siitä, että verottaja on havainnut joidenkin työntekijöiden ahkeroineen kovasti, jolloin heidän työpanoksesta on vastikkeena maksettu palkkaa. Normaalisti tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta nyt on. Sangen pienellä palkalla pakertavien verotarkastajien mielissä on nimittäin syntynyt kuva, mikä on kohtuullinen korvaus mistäkin hommasta. Esimerkiksi rakennusalan konsultti ei verotarkastajien mielestä saa tai voi ansaita 250.000 euroa vuodessa. Ehei, verotarkastajien mielestä kohtuullinen korvaus voisi olla ihan korkeintaan 50 tonnia vuodessa. Tällä tavalla verotarkastajat haluavat kohottaa itsensä eräänlaisiksi tulojumaliksi, jotka näin puuttuvat mm. sopimusvapauteen.

YLISUURI ENNAKONPIDÄTYS

Verottaja on viime aikoina lanseerannut kansalaisten ja erityisesti median suuhun uutta terminologiaa ja jopa laille tuntemattomia rikosnimikkeitä. Aiemmin he ovat esimerkiksi höpöttäneet "yritysten identiteettivarkauksista", joita mikään laki ei tunne. Yrityksen identiteettiä ei reaalimaailmassa voi varastaa, mutta hyvin epärealistisessa verottajan kahvihuoneessa se on arkipäivää. Nyt taukotuvassa on taas - juuri ennen pääsiäistä - keksitty ihan uusi termi joka on ylisuuri ennakonpidätys (linkki). Lain esityöt, oikeuskirjallisuus, verottajan viralliset ohjeistukset, laista puhumattakaan, eivät kuitenkaan vaikuttaisi tuntevan tuotakaan käsitettä. Mutta koska sitä nyt toistellaan jokaisessa mediassa, niin täytyyhän sen olla olemassa. Jos se ei olisi, niin kyseessähän olisi valeuutinen, eikä veroviranomainen tietenkään kylvä valeuutisia - ei tietenkään!

Väitetty ennakonpidätyshuijaus koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen on ylisuuri palkka. Toinen keskeinen elementti on juuri mainittu ylisuuri ennakonpidätys. Eli ensiksi työntekijän palkan ilmoitetaan olevan vaikkapa 250 tuhatta, josta sitten on tehty ennakonpidätys. Jos ennakonpidätys on niin suuri, että se johtaa veronpalautukseen, nousevat verotarkastajien kädet kohti taivasta: herra siunatkoon, kyseessä on pakko olla hiljattain itse keksimämme ylisuuri ennakonpidätys.

Työnantajan tehtävänä on siis toimittaa ennakonpidätys työntekijälle maksettavasta palkasta. Tämä tapahtuu tavallisesti työntekijän verokortin osoittaman prosentin mukaisesti. Jos työntekijä ei toimita verokorttia, tulee työnantajan toimittaa ennakonpidätys 60% mukaan. Näin verottaja itse käskee työnantajien tehdä:

Eli nyt kun firmassa A työskentelee konsultti B, ja jos konsultti B ei toimita verokorttia, niin firma A on pakotettu pidättämään 60% ennakonpidätystä konsultti B:n palkasta. Kivasti tienaavaa konsultti B:tä tämä ei välttämättä varsinaisesti häiritse, sillä hän tietää, että kyllä verottajan hienot tietokoneet sitten aikaan raksuttavat ja laskevat mikä se täsmällinen ja oikea prosentti olisi tullut olla. Jos tietokoneen mukaan prosentti on ollut liian pieni, tulee veromätkyt. Jos prosentti on ollut liian suuri, tulee palautusta. Yksinkertaista. Tähän B on voinut luottaa tähän saakka, mutta ei enää. Nyt ajat ovat muuttuneet. Veronpalautusta ei enää välttämättä tulekaan, jos verotarkastajat alkavat vittuilemaan ja keksimään uusia rikosnimikkeitä.

Edellä mainittu täysin rehellinen ja lainmukainen toimintatapa ei nyt siis enää kelpaakaan verottajalle. Jos työntekijän palkka on verottajan mielestä liian suuri, se on merkki rikoksesta. Jos työantaja tekee pidätyksen 60% mukaan, koska työntekijä ei ole toimittanut verokorttia, on se merkki rikoksesta. Jos työntekijä saa veronpalautusta, koska ei ole esimerkiksi toimittanut verokorttia työnantajalle, se on merkki rikosta. Tämän jälkeen rikos todistellaan verotarkastajien työkalupakista löytyvillä verbaalisilla ja abastrakteilla työkaluilla: yleinen elämänkokemus, epäuskottavuus, verotarkastushavainnot. Lisäksi rikosta voidaan todistella sillä, että rikoksentekijöillä on taustallaan maksuhäiriöitä ja mahdollisesti epäonnistuneita liiketoimia. Kaikki tämä paketoidaan satukirjaksi nimeltä verotarkastuskertomus, joka kiikutetaan asianvalvojalle, joka tekee rikosilmoituksen. Jatko onkin sitten jo kokonaan eri tarina.

Nyt verottajan olisi kuitenkin syytä opastaa yrittäjiä hiukan tarkemmin. Voiko palkasta sopia enää lainkaan vapaasti? Mistä voi tietää, että palkka on verotarkastajan mielestä liian suuri? Miten toimia tilanteessa, jossa työntekijä ei toimita verokorttia ja ohjeiden mukaan tulisi pidättää 60%, mutta nyt onkin vaara, että se on ylisuuri ennakonpidätys?

All Posts
×

Almost done…

We just sent you an email. Please click the link in the email to confirm your subscription!

OK