Return to site

YHDISTÄMISKÄRÄJISTÄ KOHTUULLISTAMISEEN

Tämän blogitekstin taustakuvassa (joka on näpistetty MTV sivuilta) pällistelevä rikostoimittaja Jarkko Sipilä ihmettelee aika ajoin vankilamatematiikaksi kutsumaansa aihetta. Kyse on mekanismista, jonka taustalla on kaksi pääseikkaa. Ensimmäinen on se, että tuomittaville vankeusrangaistuksille on Suomen laissa asetettu tietyt ylärajat. Toinen on se, että joskus rikoksista syytettyjen useat jutut on hajautettu eri käsittelyihin, eikä tästä hajautuksesta tulisi aiheutua rikosasioiden vastaajille haittaa. Tämä mekanismi ei myöskään ole syntynyt yhtäkkiä. Päinvastoin, kyseessä on ikivanha järjestelmä, jota jostakin syystä Maikkarin rikostoimituksessa on alettu kummastelemaan vasta aivan viime vuosina.

Mekanismia kutsutaan ns. konkurrenssiksi, jonka mukaan jos joku on tuomittava samalla kertaa kahdesta tai useammasta rikoksesta vankeusrangaistukseen, hänet tuomitaan rikoslain 7 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikoksista yhteiseen vankeusrangaistukseen. Yhteinen vankeusrangaistus määrätään kuitenkin vain samalla kertaa tuomittavista teoista. Jotta kokonaisrangaistus ei muodostuisi rikoksentekijän kannalta erilaiseksi sen mukaan käsitelläänkö rikokset yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä, oli nykyistä lakia edeltäneen lain mukaan mahdollista määrätä jälkikäteen yhteinen vankeusrangaistus (rikoslain 7 luvun 6 §, laki 697/1991). Tällaisesta jälkikäteisestä yhteisen vankeusrangaistuksen määräämisestä käytettiin aikoinaan yleisesti nimitystä ”yhdistämiskäräjät”, jossa yleiseksi oikeuskäytännöksi oli muodostunut toimintatapa, jossa ”runkotuomioksi” otettiin ankarin yhdistettävistä vankeusrangaistuksista langetettu tuomio, johon nähden ankarinta lievemmät rangaistukset rutiininomaisesti ja poikkeuksetta ”yhdistettiin”, ottamalla niistä huomioon 1/3 - lain määrittelemä maksimirangaistus kuitenkin huomioiden.

Nyt voimassa olevan rikoslain 7 luvun 6 §:n (751/1997) ja 7 §:n (515/2003) mukaan aikaisempiin vankeusrangaistuksiin ei enää jälkikäteen puututa, mutta ne voidaan ottaa ”kohtuuden mukaan” huomioon uutta rangaistusta määrättäessä lieventävänä tai alentavana seikkana.

Puheena olevan sääntelyn nimenomaisena tarkoituksena on siis rikoksentekijän eduksi estää kokonaisrangaistuksen ankaroituminen sen vuoksi, ettei rikoksia ole kyetty käsittelemään samassa oikeudenkäynnissä vaikka se olisi ollut mahdollista. On tärkeää, että rikoksentekijöitä kohdellaan yhdenvertaisesti ja pyritään eliminoimaan sattumanvaraisten seikkojen, kuten oikeudenkäyntien jakautumisen vaikutus vastaajasta riippumattomista syistä rangaistusten mittaamiseen.

Hallituksen esityksessä laiksi, jolla edellä mainitusta jälkikonkurrenssista eli yhdistämiskäräjistä hankkiuduttiin eroon, on todettu, että:

”… Tämän uudistuksen tavoitteena ei ole järjestelmän ankaroittaminen, vaan yksinkertaistaminen. Tähän saakka on mutkikkailla ja yksityiskohtaisilla säännöksillä pyritty siihen, että rikoksentekijän kokonaisrangaistus olisi sama siitä riippumatta ovatko eri aikoina tehdyt rikokset käsitelty yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä, jos ne periaatteessa olisi voitu kaikki käsitellä yhdessä. Tästä tavoitteesta ei ole nytkään syytä luopua. Sen saavuttamiseksi riittäisi se, että tuomioistuin harkitessaan uutta vankeusrangaistusta ottaisi uudesta rikoksesta tai uusista rikoksista tuomittaessa kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta lieventävänä seikkana aikaisemman ehdottoman vankeusrangaistustuomion, mikäli ainakin yksi rikoksista olisi tehty ennen mainittua tuomiota. Myös lainvoimaa vailla oleva ehdoton vankeusrangaistus voitaisiin ehdotuksen mukaan ottaa kohtuusharkinnassa huomioon …

...

Tuomioistuimen tulisi arvioida käytettävissään olevien tietojen perusteella se, että rikoksentekijän kokonaisrangaistus ei rikosten ilmitulojärjestyksestä johtuen ankaroituisi. Jo yhdenvertaisuusperiaatteen soveltaminenkin edellyttää tätä. Tämän vuoksi tulee olla myös mahdollista alittaa vankeusrangaistukselle laissa jostakin rikoksesta säädetty erityinen vähimmäisaika…

...

Myös rangaistuksen tuomitsematta jättämisen tulee olla mahdollista, jos aikaisempi rangaistus voidaan katsoa riittäväksi seuraamukseksi myös myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta rikoksesta…

...

Jos rikokset olisivat tulleet tuomittaviksi samalla kertaa, niin niistä olisi määrätty yksi yhteinen rangaistus, joka olisi ollut selvästi lievempi kuin kahdesta eri aikana itsenäisesti tuomitusta rikoksesta tuleva yhteenlaskettu rangaistus. Tämän vuoksi tuomioistuimella olisi harkinnanvarainen mahdollisuus jälkimmäisen tuomion yhteydessä kohtuullistaa rangaistusta pitäen lähinnä silmällä sitä, että aikaisemman ja uuden rangaistuksen kokonaisuus ei olisi ankarampi kuin jos rikokset olisi tuomittu samalla kertaa."

Kaikessa tässä kysymys on siis siitä, että ikiaikoja vallinnut järjestelmä, jota yhdistämiskäräjiksi kutsuttiin, haluttiin poistaa ja järjestelmää selkiyttää. Toisin sanoen, yhdistämiskäräjillä toteutettavaksi tuleva lopputulos oli tarkoitus saavuttaa ilman yhdistämiskäräjien järjestämistä siten, että yhdistäminen muutettiin kohtuullistamiseksi, joka tehtäisiin vankeusrangaistusta määrättäessä. Koska vallinnutta rangaistustasoa ei ollut lainmuutoksella tarkoituksena ankaroittaa, oli tarkoituksena, että sama 1/3 laskentatapa olisi säilytetty. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa tapahtunut. Lain muutoksen jälkeen rangaistustasot ankaroituivat siksi, että 1/3 laskentatapaa ei suurimmassa osassa uuden lain mukaisia kohtuullistettavia rangaistuksia määriteltäessä noudatettu.

Joka tapauksessa on virheellistä kutsua, kuten rikostoimittaja Sipilä tekee, aiempaan tuomioon kohtuullistettavan tuomion lähtörangaistuksen ja kohtuullistamisen jälkeisen lopputuloksen välistä erotusta "alennukseksi" tai "tukkualennukseksi". Kysymys ei ole mistään alennuksesta vaan siitä, että oikeus yksinkertaisesti arvioi paljonko kakkua olisi tullut lisää, jos tuomittava juttu olisi ollut samassa käsittelyssä aiemmin tuomitun jutun kanssa. Toisin sanoen, jos esimerkiksi Sipilän tänä päivänä käsittelemänsä huumevelkajuttu olisi mainitun 41-vuotiaan osalta ollut samassa käsittelyssä hänen aiemman juttunsa kanssa, niin oikeuden mukaan yhteisrangaistus parista huumevelan perinnästä olisi ollut 1v 1kk ankarampi eli yhteensä 3v 8kk, jota rikostoimittaja Sipiläkään tuskin olisi kummastellut tai pitänyt liian alhaisena.

All Posts
×

Almost done…

We just sent you an email. Please click the link in the email to confirm your subscription!

OK