Yhtiö A harjoittaa liiketoimintaa, johon liittyen A ostaa kymmeniltä tavarantoimittajilta tavaraa. Eräänä päivänä verotarkastajat hiippailivat vetolaukkujensa kanssa sisään. Oli tullut tarkastuksen aika. Tarkastusaloite oli peräisin muutamasta muusta verotoimistosta, joissa oli tehty tarkastuksia yhtiöihin B, C, D ja E, jotka kaikki olivat myyneet tavaraa A:lle. A oli saanut tavarat ja maksanut niitä koskevan laskun. BCDE yhtiöihin tehdyissä tarkastuksissa oli tehty johtopäätös, etteivät yhtiöt olisi myyneet A:lle laskujen mukaista tavaraa. Vetolaukuilla varustautuneet tarkastajat esittivät, että BCDE yhtiöiden laskuja ei hyväksyttäisi vaan niitä pidettiin ns. kuitteina. Näin siis siitä huolimatta, että A oli saanut maksuja vastaan tavarat, BCDE olivat YTJ-rekisterin mukaan ALV-rekistereissä ja kaikki oli tapahtunut kuten kaupankäynnissä on tapana tapahtua.
A laati vastineen, jossa se käytönnössä polki vetolaukkutarkastajat maan rakoon. Vastineessaan A myös vihjaisi, että verohallintoa itseään tulee pitää vastuullisena, mikäli YTJ-rekisterissä on virheellistä tietoa.
Vastine hyväksyttiin. Verotarkastajat käänsivät yhtäkkiä kelkkansa. Kaikki BCDE laskut hyväksyttiin normaalisti A:n kirjanpitoon kuuluviksi, vaikka BCDE tarkastuksissa ei indikaatioita laskujen sisältämästä liiketoiminnasta ollutkaan.
Almost done…
We just sent you an email. Please click the link in the email to confirm your subscription!