Return to site

RIKOSTOIMITTAJAN HOUSUT MÄRKÄNÄ

Suomen kansa on viime viikkoina päässyt seuraamaan "Suomen suurimman huumerikosoikeudenkäynnin" eli niin sanotun Katiska-jutun käänteitä. Seuraaminen on ollut surkuhupaisaa ajanvietettä. Tämä johtuu ensisijaisesti yleisestä median alennustilasta. Valtakunnan ykkösmedioiden "uutiset" kun muodostuvat nykyään lähinnä jatkuvista "jättiyllätyksistä", julkkisten julkaisemista "harvinaisista yhteiskuvista", ihmisten Instagram-kuvien selostamisesta, samaisiin kuviin liittyvien kommenttien kommentoinnista ja muusta merkityksettömästä tuubasta. Unohtamatta tietysti Janni Hussin ja Jolle Harkimon hassunhauskaa hulluttelua, mistä meille kerrotaan joka toinen päivä.

Toiseksi sanottu surkuhupaisuus johtuu siitä, että huumevyyhtiin liittyy monenlaisia "rakkaita", joita media niin mielellään haluaisi kohdella silkkihansikkain. Tämä taas synnyttää ristiriidan. Toimittajat ovat sormi suussa, eivätkä esimerkiksi tiedä tulisiko Niko-rakasta kutsua huumepomoksi vai liikemieheksi. Jos toimittaja havittelee haastattelua Niko-rakkaan puolisolta Sofia-rakkaalta, niin silloin tietysti on syytä kutsua Niko-rakasta "liikemieheksi". Näin siitä huolimatta, että esitutkintapöytäkirjojen mukaan liikemies Niko on uhannut tappaa huumevelallisen, on hakannut Sofia-rakkaan mustelmille ja on ohimennen kyllästänyt Suomen niin älyttömällä määrällä huumausaineita, että Iltalehden toimittajan mukaan sillä pistäisi kylmäksi Lahden kokoisen kaupungin. Tranbergin osalta tällaista dilemmaa ei jostakin syystä ole. Häntä ei kukaan Katiska-vyyhdistä uutisoinut toimittaja ole kutsunut millään rehellisellä tittelillä. Ei vaikka Tranberg on ainakin yhdeltä ammatiltaan kirjailija. Ehei, kirjailijan sijaan Tranberg on aina "ammattirikollinen" tai "gangsteri" ja lievimmilläänkin "ex-Cannonball pomo".

Tänään edellä kuvattu asetelma sai kokonaan uudet mittasuhteet, kun Katiska-jutun oikeudenkäyntiä riensi reaaliaikaisesti raportoimaan MTV:n rikostoimittajaksi itseään tituleeraava Tiia Palmén. Heti aamulla Palmén tiedotti, että "kaikki käänteet" tultaisiin raportoimaan - ja tietysti median muoti-ilmaisun tapaan "hetki hetkeltä". Ja sitten se luvattu seuranta totta tosiaan lähti käyntiin. Rikostoimittaja Palmén tiedotti solkenaan seikoista, joilla ei ollut mitään tekemistä minkään väitetyn rikoksen kanssa. Näihin lukeutuvat mm. seuraavat yksityiskohdat, joihin tarkkasilmäinen rikostoimittaja oli kiinnittänyt huomiota:

-"Laihtunut Niko Ranta-aho pukeutui tyylikkäästi kauluspaitaan, ex-jengiläinen rennosti hupparissa"

-"Ranta-aho on pukeutunut oikeuteen valkoiseen kauluspaitaan ja farkkuihin. Hän on selvästi laihtunut vankeusaikanaan"

-"Tranbergilla on yllään musta huppari. Hän on poistanut kasvoistaan tatuointeja..."

-"Ranta-aho hymyili onnellisen näköisenä, kun Belórf saapui istuntosaliin. Myös istunnon aikana heillä on ollut useita kertoja katsekontakti."

-"Ranta-aho käveli Belórfin ohi kosketusetäisyydeltä, kun hän meni vessaan istunnon aikana. Hän katsoi lämpimästi Belórfia silmiin, mutta ei koskenut häntä."

-"Paikalla oikeudenkäynnissä on myös Ranta-ahon sisko, joka vilkutteli lounastauolle lähdettäessä iloisesti hymyillen Janne "Nacci" Tranbergille ja ainakin yhdelle toiselle syytetylle."

-"Ranta-aho vilkutti ja hymyili todella lämpimästi Belórfille"

Palménin kirjoitukset vaikuttaisivat syntyneen tilassa, mitä kansankielellä kuvataan ilmaisulla "housut märkänä". Niin hunajaisia ja riettauden sekä eroottisuuden rajamailla liikkuvia Palménin kuvailut ovat, että niitä olisi mahdotonta kuvitella lukevansa esimerkiksi Alibin sivuilta. Palménin kuvailut sopisivatkin parhaiten eroottisiin novelleihin. Tällaista outoutta ei ole tiettävästi aiemmin nähty etenkään MTV:n rikosuutisissa. Rikosjournalismin sijaan kysymys onkin ilmiselvästä pehmopornosta ja asian vierestä uutisoinnista.

Se, että pehmoporno on nyt penetroitunut rikosjournalismiin on yksi asia. Toinen on se, että rikostoimittaja Tiia Palménin kirjoitukset herättävät laajemman kysymyksen tiettyjen rikollisten/rikosten glorifioinnista ja tätä kautta toimittajan objektiivisuudesta. Tarkoitan tällä sitä, että voisiko Palmén kuvitella kuvailevansa sarjakuristajana tunnetun Michael Penttilän saapuvan oikeudenkäyntiin "onnellisesti hymyilevänä, selvästi laihtuneena ja tyylikkäät nahkahansikkaat käsissään"? Siis vaikka Penttilä olisi objektiivisesti tarkastellen onnellisesti hymyilevä, selvästi laihtunut ja tyylikkäät nahkahansikkaat käsissään? Niinpä.

All Posts
×

Almost done…

We just sent you an email. Please click the link in the email to confirm your subscription!

OK