Helsingin Sanomien Susanna Reinboth on tullut tunnetuksi toimittajana, joka ensiksi toimittajana seurasi Jari Aarnion tapausta, joka sen jälkeen tarjoutui todistajaksi Aarnion tontilla tekemistään havainnoista ja joka todistajan roolistaan johtuen hyllytettiin Aarnio-uutisoinnista. Hyllyttämistä kesti vain hetken, sillä Reinboth ei kerta kaikkiaan vain malttanut olla osallistumasta Aarniosta kirjoittamiseen. Itse asiassa Reinboth kiihdytti tahtia, kirjoittaen kollegansa Minna Passin kanssa Keisari Aarnio-kirjan, jonka Helsingin Sanomat vieläpä kustansi. Välittömästi Keisari Aarnio-kirjan kirjoittamisen jälkeen Reinboth ja Passi rikkoivat räikeällä tavalla journalistin ohjeiden kohtaa, jossa todetaan yksiselitteisesti, että:

Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.

Aarnio-aiheen käsittelemiseen – mitä Passi ja Reinboth tekivät ja tekevät osin edelleen – liittyy kiistattomasti henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus Keisari Aarnio kirjan myyntitulojen kautta.

Tänään Reinboth on sitten muutamien muiden toimittajien tavoin käynyt voimakkaaseen ja samalla kömpelöön puolustusrintamaan, jossa toimittajien toimintaa kannatteleva objektiivisuuden peruspilari on ensimmäiseksi sahattu poikki. Reinboth nimittäin yrittää vimmatusti puolustaa kollegaansa Johanna Vehkoota, jonka Oulun käräjäoikeudessa saama rikossyyte on näköjään saanut Reinbothin ja muut toimittajat sekoamaan. Puolustukseksi tarkoitettu toiminta jää yritykseksi, josta paistaa tuskastuneisuus, jota sanan säilää ammatikseen heiluttavat toimittajat eivät vaikuta osaavan pukea sanoiksi. Seurauksena on kirjoitelmia, joissa esiintyy elämälle vieraita käsitteitä, järjettömiä väitteitä ja perustelematonta kritiikkiä Vehkoon saamaa syytettä kohtaan kuten tällaisia:

Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho on huolestunut toimittajien työhön ja yksityiselämään kohdistuvista hyökkäyksistä. Suomalainen yhteiskunta on huonosti varautunut torjumaan törkykampanjoita, joiden kohteiksi joutuvat toimittajien lisäksi myös muut julkisissa ammateissa työskentelevät… Tuorein huolenaihe on vapaata toimittajaa Johanna Vehkoota vastaan nostettu kunnianloukkaussyyte, jota käsitellään keskiviikkona Oulun käräjäoikeudessa.

Reinbothin kansalle Hesarin kautta välittämässä Ahon väitteessä ei ole järjen hiventäkään. Kun syyttäjä nostaa toimittajaa vastaan syytteen kunnianloukkauksesta, ei se suinkaan ole merkki suomalaisen yhteiskunnan huonosta varautumisesta törkykampanjoiden torjunnassa – mitä törkykampanja ikinä sitten tarkoittakaan. Kyseessä on päinvastoin merkki oikeusjärjestelmän toimivuudesta. Poliisi on selvittänyt rikoksen, toimittanut materiaalin syyttäjälle – joka mahdollisesti on ollut mukana jo esitutkinnassa – ja joka on virkatehtäviensä nojalla nostanut syytteen rikoksentekijää kohtaan. Tätä syytettä käsitellään riippumattomassa tuomioistuimessa, joka sen jälkeen tuomitsee tai hylkää syytteen. Tämän jälkeen on vielä olemassa mahdollisesti pitkäkin valituspolku.

Reinbothin mukaan Hanne Aho myös kutsuu Vehkoota vastaan nostettua syytettä ”yleisen oikeustajun vastaiseksi”. Pelkästään tämän ilmaisun käyttäminen asettaa kyseenalaiseksi Hanne Ahon kyvyn toimia journalistiliiton puheenjohtajana. Nimittäin Helsingin Sanomissa aiemmin tänä vuonna julkaistun artikkelin mukaan mitään ”yleistä oikeustajua” ei ole olemassakaan:

Suomessa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan ei ole mitään näyttöä ”yleisestä oikeustajusta” tai ”kansan oikeustajusta”, vaan käsitteet heijastavat pikemminkin niiden käyttäjien uskomuksia.

Syntyy väkisin vaikutelma ja epäilys, että Reinboth pyrkii kollegoidensa kanssa luomaan voimakasta julkista painetta syyttäjäviranomaista kohtaan ja tällä tavalla epäasiallisesti ohjailemaan syyttäjien toimintaa haluamaansa suuntaan.

All Posts
×

Almost done…

We just sent you an email. Please click the link in the email to confirm your subscription!

OK